Mut jätettiin siis talvella, hetki sen jälkeen ku muutin mun sillosen jätkän kans yhteiseen asuntoon. Oltiin oltu yhessä melkeen 2 vuotta ja se oli koko mun elämä. Meiän ero tuli ihan puskista ja se hajotti mut aika huolella. Olin tosi paskas kunnos muutamii viikkoja ja tein asioita, joita tuun varmaan katuu koko loppuelämäni. Douppii meni aika kiitettävii määrii - yllättäen. Subuu, pirii, pv:tä, paljo bentsoja ja muit rauhottavii, alkoholii, pilvee ja kaikkii edelläolevii sekasi.
Jotenki mä pääsin siitä kuitenki yli ja tutustuin yhteen toiseen jätkään johon sit rakastuin. Alettiin seurustelemaan sen kans ja sain huomata mite paljo terveempi mun nykynen suhde on. En halunnu myöntää sitä talvel, mut mun ja mun exän suhde ei vaa toiminu. Se ei pystyny antaa mulle sitä mitä tarvitsin ja mä olin liian sairas sille. Meiän suhde oli pelkkää riitelyy. Eroominen oli hirveintä mun tän astises elämäs ja sai mut nii hajalle etten oo vielkää päässy siit jaloilleni, mut se avas uusii ovii mun elämään ja anto jotain uutta ja parempaa. En oo koskaa tuntenu itteeni yhtä rakastetuks ja arvokkaaks ku nyt ja iha oikeesti se tuntuu aika hyvältä. Sen verran hyvältä et vaik en välttämät nää mun kultaa kuukausii ja joudun olemaan tosi paljo yksin, nii jaksan silti odottaa sitä.
Onhan se kusista ku alottaa suhteen ja melkeen heti sen jälkeen joutuu olee toisesta erossa nii, ettei ees pysty puhumaa puhelimessa, saati sit nähä ja koskettaa toista. Onneks tiedän et tää loppuu jossai vaiheessa, ja se saa mut jaksaa panostaa mun omaan elämään.
En oo ollu yli kahteen vuoteen näi paljoo yksin ku nyt oon ollu, ja se et joudun opettelee tekee taas ite asioita tekee hyvää mulle. En meinaa saada aikaseks mitään ja monesti ylösnouseminen tuntuu iha ylitsepääsemättömän vaikeelta mut oon mä jotenki selvinny. En ehkä kunnialla mut pärjään kuitenki siedettävästi.
En tosiaan meinaa saada tehtyy yhtää mitää ja esim. tän päivän saavutukset oli suurimmat parii viikkoo: vein koiran lenkille, pyöräilin 5km, kävin suihkussa ja laitoin vaatteet kuivumaa. Wohoo. Et siit voi päätellä kuinka lopussa mun voimat täl hetkel on. Subusta oon yrittäny päästä eroon ja onnistuin olee jonkun viikon ilman mut en sit pitempään kestäny. En saanu lääkkeitä refloihin ja sit tuli taas kaikkee paskaa niskaa nii turvauduin siihe tuttuun ja turvalliseen pään turruttamisee doupilla. Eihä se ees toimi nii enää ku mun kroppa on nii tottunu siihe mut silti teen sitä.
Nyt oon koittanu vaa keskittyy siihe et saan kaikki pakolliset asiat hoidettuu: lenkitettyy koiran, käytyy suihkussa, tehtyy ruokaa (tai ees ottamassa sen jugurtin jääkaapista) ja pidettyy mun asunnon jotenki asuinkelvollisena. Viimenen on aiheuttanu enite haastetta ja tää mun kämppä on taas ku pommin jäljiltä - onneks kukaa muu ku minä ei nää tätä sotkuu. Lisäks mun pitäis yrittää pitää mun kropasta vähä parempaa huolta ku se alkaa taas sanoo itteensä irti.
Mun paino nous yhes vaihees useemman kilon, mut nyt se on taas tippunu siihe n. 50. Tänää aamulla painoin tasan 51. Haluisin sen edelleen alemmas mut en uskalla oikee laihduttaa nii alhasil kaloreil ku ennen, huomaan nimittäin jo nyt et kroppa pistää vastaa. Mun syke on jatkuvasti tosi korkee, aina yli 90. Kyllä, leposyke. Normaali leposyke täl hetkel on 90-105 ku ennen se oli n. 60... Ja ku vähänki liikun nii se nousee heti tosi korkeeks. Esim sellane rento kävely saa mun sykkeen vähintää 140. Jos sit teen jotai vähänki raskaampaa esim. juoksen junaan, nousen portaita tai pyöräilen ylämäen nii meinaa nousta maksimisykkeelle jollo joudun istuu alas useiks minuuteiks et laskis. Ei oo muute yhtää kivaa toi. Varsinki ku paineet on iha päin persettä: Yläpaine oikestaa aina alle 100, välillä jotai 90 mikä sit aiheuttaa huimausta ja kaikkee muut mukavaa.
Sit mul on tosi usei muutenki huono olo. Meinaan pyörtyy useit kertoi viikossa vaikken ees tekis muuta ku kävelen tai nousen ylös, mua oksettaa tosi paljo ja on iha normaalii et parin päivän viikos makaan vaan sängys koko päivän ku oksennan ihan kaiken ulos jos vähänki liikun.
En tiiä mitä mun pitäis tehä ku lääkäri ja hoitaja tietää näist mu sydänongelmist ja sanoo et joo ei ne kyl iha normaalit oo mut ei kuitenkaa lähetä mua minnekkää tutkimuksii? Oon onneks menos lähiviikkoin lääkärille iha muitte asioitte takii nii pyydän et ne kattoo samal mikä mus on vialla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti