tiistai 19. marraskuuta 2013

Hope

Kerranki mul on jotai positiivist kirjotettavaa. Mul on viimeset 13h ollu jotenki iha uskomattoman hyvä fiilis enkä tiiä mistä johtuu mut toivon tosiaa et se kestää viel pitkää! Ensin kerron kuitenki parist viime ei-niin-hyvästä päivästä.

Pari viimepäivää oli tosiaan ihan älyttömän tuskasii - en keksi mitään muuta sanaa kuvaamaan sitä olotilaa. Olin ottanu subuu viimeks lauantaina herättyäni ja tiistai aamusta alko se helvetti. Jep, reflathan sieltä tuli. Itkin niitä oloja ku se oli vaan jotai niin hirveetä. Yritin psyykkaa itteeni mut eipä se paljoo auttanu. Tramaleita ja bentsoja söin, ne jeesas vähän, ei kuitenkaa tarpeeks. Niittenki jälkeen oli tosi tuskanen ja ahdistunu olo, hirvee vitutus koko maailmankaikkeut kohtaa, välil oli tukalan kuuma nii et teki mieli kiskoo kaikki vaatteet veke ja mennä jonnekki pakastimee istumaa ja seuraavaks olinki iha jäässä ja tärisin kolmen peiton alla - kuitenki hiki valuen. Ei kivaa. Jokapaikkaan sattuu, oksettaa. Unikaan ei tuu. Ja mainitsinko jo sen ahdistuksen? Ja tuskasuuden.




Jokatapaukses, yritin kuitenki viedä ajatuksii pois tosta ku koko päivän olin vaan maannu oloissani sängyssä. Ylös nouseminen oikeesti autto, ainaki henkisee huonoo oloo minkä koen kaikis asioissa pahempana ku fyysisen. Kävin mun mummin luona kylässä ja se ilahtu nii paljo mun vierailusta et pakosti siin tuli hyvä mieli. Juttelin sen kans kaikkee syvällistä tunnin ajan ja ku lähin kotiin nii oli paljo parempi fiilis. Fyysisesti viel ihan paskana mut se ahistus ja tuskasuus helpotti huomattavasti. En kuitenkaa kestäny sitä fyysistä huonoo oloo nii pakkohan ne subut oli lähtee hakee. Luovuttaja..

Ihmeellistä kyllä tää kaikki herätti mut ihan kunnol, viimestään sillon ku löin ne ekat vedot kolmeen päivään. Kaikki reflat hävis ja jäljelle jäi vaan se hyvä tunne mikä mul oli ollu henkisesti sen jälkeen ku mummin luona kävin. Aloin siin miettii et miks mä oikeesti oon saanu itteni tähän kuntoon. Oon alitajusesti tienny et ennenpitkää tää mun kaman käyttö vie mut viel tähän pisteeseen et se tekee mut terveeks, ei niinkää anna oloja. Jotenki tää myös avas mun silmät - vaikka mä nyt saan tolla "lääkkeellä" tän hyvän ja normaalin olon, on mun mahollista saada se myös ilman mitään aineita. Kuhan ensin teen sen hirveen työn ja kärsin 3 viikkoa ne vierotusoireet. Mä en halua olla tällänen, riippuvainen huumeista, en tämä ihminen mikä nyt olen. En usko et täl hetkel viel pystyn siihen, en tähän blogiin viiti kirjottaa niitä syitä mut jouluun asti ainaki on niin paljo kaikkee henkisesti voimii vievii asioita etten vaan pysty nyt tehä sitä. Heti kun saan ne pois alta aion oikeesti lopettaa tän. Mä oon nyt tuntenu itteni ekaa kertaa vuosiin oikeesti iloseks, energiseks ja ei-masentuneeks. Surullista et se fyysinen terveys johtuu subusta, mut lohdullista tietää henkisen hyvän olon saan muillakin tavoin, ja mussa on viel se kyky saada se. Mä uskon et mun on mahollista joku päivä olla yhtä onnellinen ku nyt oon, ilman mitään lääkkeitä tai aineita.



Oon tän aamun aikana saanu enemmän aikaseks ku varmaa koko viime kuun aikana yhteensä. Oon ekaa kertaa koko syksynä oikeesti pirtee. Oon kärsiny ihan kauheesta väsymyksestä elokuun alusta asti eikä mul oo ollu voimii tehä mitään. Ku oon joitain asioita tehny, on ne aina ollu kauheeta pakottamista. Nyt kuitenki esimerkiks lenkitin molemmat koirat tuol kaatosateessa eikä mul ollu ollenkaa sellanen pakotettu olo siihen. Mä nautin noinki arkisesta asiasta. En oo nauttinu mistää pitkii aikoihi, en ees ulkomaanmatkasta tai serenassa käynnistä. Pieni, mutta kuitenki iso asia mulle ku oon ollu pohjalla nii kauan.

Tiiän et tää tunne ei tuu kestää ikuisesti ja se on suurimmaks osaks subun ansiota (ajatukset pysyy niis positiivisis asioissa enkä ajattele kuinka kipee oon) mut kute sanoin, mä tiedän et mä tuun olee viel joskus aidosti onnellinen ja kykenen nauttii elämästä ja just näistä pienistä asioista. Jotenki mun mummin kans puhuminen sai mut ajattelemaan asioita ihan eri valossa ja sai mut paljo positiivisemmaks.



Mä haluan päästä tosta huumeesta irti ja mä tiiän et mä tuun pystyy siihen. Tiiän myös et se tulee olee muutaman viikon ajan ihan helvettiä ja tuun todennäköseseti useempaan kertaan saamaan pahoja ahdistuskohtauksii ja ajatuksii "helposta lopusta" mut viel vahvemmin tunnen et ku onnistun siinä, alkaa mun elämänlaatu taas paranee. Mun mieli on menny pahasti rikki ja sen korjaaminen tulee viemään aikaa mut mä pystyn siihen kyllä.

Alan nyt pikkuhiljaa pudottaa tota annosta nii et pärjään mahollisimman pienel määräl bupree päivässä. Yritän pitää pienii taukoja, ensin vaan päivän ja sit nii pitkii et vierotusoireet tulee. Ku oon saanu sitä laskettuu tarpeeks pitäis mun päästä hoitoon ja saan toivottavasti lääkkeet vierotusoireisii. Eihän ne niitä poista, mut lieventää paljon. Aion kans kysellä oisko mahollista päästä katkolle kaheks viikoks. En tiiä pystynkö olee sielä nii kauaa koska saan pahoja paniikkikohtauksii jos joudun olla yön jossai muualla ku kotona, ja varsinki jos joudun olee yksin, mut aion ainaki yrittää. Niin heikkoina hetkinä ku ajattelen subun olevan vaan ratkasu kaikkeen yritän palauttaa mieleen tän olon mikä mulla nyt on. Subu vie mut vaa syvemmälle kuoppaan kunnes sielt ylöskiipeeminen on mahdotonta. Mä sain ainaki hetken tuntee itteni samaks onnelliseks ja elämänjanoseks ihmiseks ku olin kymmenen vuotta sitten ja teen kaikkeni et pystyn taas olla sellanen.



tiistai 12. marraskuuta 2013

home is where the heart is

Ensinnäkin kiitos kaikille uusille lukijoille! En oo saanu mitää kirjotettuu mut silti teit on tullu noin monta :o

Subun lopetus ei oo edenny yhtään. Viime vedoista taas 2h, kohta varmaan "ilta"vedot ennenku alan nukkuu. Oon käyttäny joku 8kk texii lähes päivittäin eli aika varma et vierotusoireet alkaa tulla esii ku jossain vaihees tulee väkisin yli kolmen päivän tauko. Psyykkisis on tarpeeks kestettävää, miten jaksan fyysiset?

Toisaalta mun elämä on nytki yhtä kaaosta et ei se pahemmaks voi mennä. Nukun päivät, valvon yöt, välil nukun ilman lääkkeitä 20h. Joskus saatan paastoo 3pv ja sit vetää 2 pizzaa naamaan hyväl omaltunnol. Joskus on päivii ku juoksen 3 eri paikassa allekirjottamassa papereita, käymässä kämppäesittelyssa ja ostamassa pesukonetta. Seuraavana piikitän itteeni sörkän kerrostalon kulman takana ja oksennan bussiin. Mun elämässä ei oo mitää kunnon rutiinia, ei sellas ankkurii mil saisin itteni paikoilleen. Tasapainoilen muurilla ja välillä sen tasapainoilun lomassa hypin puolelta toiselle päättämät kumpi niistä on se mun puoli, jos kumpikaan.

Mä oon jotenki luovuttanu toistaseks. Mun elämä on ikäänku tauolla nyt. Kohta tulee tapahtuu tähänastisen elämän suurin muutos, joka toivottavasti muuttaa mun elämän ihan kokonaan sellasen normaaliin suuntaa. Se voi mennä myös toisin päin, jollon annan itteni mennä ihan pohjalle. En tiedä kumpi on todennäkösempi, enkä välttämättä ees kumpaa haluisin. Haluaisin haluta ensimmäistä vaihtoehtoo, mut miten pakottaa itteensä haluamaan jotain? En tiiä, jos joku tietää voi kertoo.

Myös laihdutusinto on taas alkanu palautuu. Katotaanko saisinko jouluks muutaman kilon pois, ja missä vaiheessa pääsen vaikka 47 kiloon. Täl hetkellä paino on 52 mikä on oikein hyvä, oon melkeen kuukauden syöny päivittäin normaalisti eli sen 1500-2000kcal. Paino nousee aina jonku 2kg ku lopettaa laihdutuksen ja seki vaan siks ku nesteet tulee takasin. Pysyvää laihtumista on siis tullu ku kuukauden oon syöny normaalisti enkä liikkunu paljoo paskaakaa eikä siltikää paino oo noussu samoihi lukemii ku alottaes. HAH siitä saitte te jotka väititte ettei paino tipu pysyvästi alle 1000kcal dieetillä. Kyllä muuten tippuu, myös mulla, vaikka mun aineenvaihdunta on viel normaalii hitaampi subutexin kiskomisen takia.

Yritän ryhdistäytyy tän päivittämisen suhteen. Ei vaan oo kauheesti ideoita, tekisinkö vaan normaaleja postauksii vai yrittäsin keksii jotain erillaista. Kysymys? Joku mis pyydän mun poikaystävää kertoo miten se näkee mun ongelmat? Joku muu vähä erikoisempi..?

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

49.5!

Hyi ku on ollu hirveet pari päivää, ei niistä sit sen enempää. Valitan tääl muutenki nii paljo et mielummi kirjottelen niist positiivisist asioist ku niit joskus tulee :)

En oo taas pahemmi kattonu mitä syön ku on ollu näit muit ongelmii et kelasin panostaa paino pudottamisee kuha muil elämän osa-alueil vähä helpottaa. Tänää kävin pitkäst aikaa vaa'alla ja meinas leuka pudota lattiaa ku näin paljo painan: 49.5! Mite on mahdollista et paino putoo noi paljo vaikkei ees kato mitä suuhunsa pistää? Nyt siis bmi 17.5 ja vihdoi toi 50kg alitettu :) Hyvä fiilis vaik tuntuu ette millää tavalla ois "ansainnu" tätä, enhä mä oo lisänny liikuntaa ollenkaa tai muutenkaa nähny vaivaa tän eteen.

Muutenki tuntuu et tää kaikki vähä helpottaa. Koulusta mul on ollu koko vuode iha saatanasti poissaoloi ja stressaan tosi paljo mite ne vaikuttaa numeroihi. En muutenkaa jaksa lukee kokeisii ollenkaa ja tunneillaki seuraamine on ihana päivästä kiinni. Ilmeisesti mä pärjään täst kaikest huolimat ihan hyvin, nytku koenumerot tuli wilmaa nii pelkkii 7 ja 8. Toki noi numerot ois parempii jos poissaolot vähenis, maikat sano iha suoraa et laskee mun numeroo 1 tai 2 niitte poissaoloje takii vaik kaikki on selvitettyjä ja niihi on iha hyvät syyt :<


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Again and again

Oon täl hetkel yrittäny tosissani lopettaa subun käyttöö. Sitä on nyt puole vuode aikan tullu otettuu iha helvetisti, pisin tauko ollu 4 päivää. Viime kuukausie aikan jo yhe päivä tauko alko tehä tiukkaa. Nyt oon onneks saanu bentsoja helpottamaan tätä lopetusta/vähentämistä mut ihan kuivil en oo silti pystyny olee. Lääkärin kans puhuttii et pitäis nyt vaa subust päästä eroo, käsitellää mun muut päihteitte käytöt sit sen jälkee ku niist en kuitenkaa oo riippuvaine.

Viimeset viikot menny siis aikalail niin et kahten päivänä viikos oon ottanu subuu, yhten päivän joko juonu tai ottanu nopeit ja sit muin päivin bentsoi 6kpl. Onha tääki askel parempaa suuntaa. Seuraava tavote viikko ilman...? Sit ku onnistuis sii vois koittaa päivä kerrallaa olla ilman, tai ainaki vähentää sitä käyttöö nii et pari kertaa päivässä ois pari kertaa kuukaudessa...

Syömisten kans taas menee vähä mite sattuu. Syön miten tekee mieli eikä paino oo sanonu mitää. Siinä 50 paikkeilla se keikkuu. Näitte lopettamisyrityste kaa on nii hirveit ongelmii etten ees haluu kuvitella mitä jostain paastosta seurais. Pää räjähtäis?

Nukkumisestakaa ei tuu mitää. Viime yöki meni iha helvetiks, nukuin 4h. Nyt kello o puol 2 eikä väsytä pätkääkää. Menny bentsoi mukava määrä ja ketipinoreitaki pitkäst aikaa mut ei vaa uni tuu. Nyt on vaa inhottavan sekava olo. Oon sit koittanu olla hyödylline ja laitoin tollaset sivut toho ylös. Luonnoksis on enemmän sh liittyvii, jo nois tuli nii paljo ajatuskatkoksii ja random säätöö et antakaa anteeks jos niis on jotai aivopierui enkä jaksanu muitte sivuje kaa alkaa vääntää.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Gone too far, yeah I'm gone again

Notkuttaa ihanasti, kaikki murheetki on poissa. Ei itketä eikä ahdista enkä mieti näit mun miesongelmii. Nukuin koko eilisen päivän, pitkäst aikaa sain lepää kunnol. Yli viikon oon nukkunu vaa muutaman tunnin/yö nii lepo tuli tarpeesee.

En jaksa tännekkääl itkee mun ongelmist ku ne ei päällimmäisen oo mieles joten keskityn yhtee tosi mukavaan asiaan: laitoin tänää pitkäst aikaa tuumakoon 25 farkut jalkaan jota käytin viimeks 45 kilosen. Sen jälkee ku lihoin tosta ne ei oo mahtunu mun jalkaa. Muutama kuukaus sit kokeilin eikä ne menny puolta reitee ylemmäs. Nyt ne kuitenki istuu täydellisesti, ei purista yhtään! Tunnen oloni ihanan pieneks :) *kuva poistettu*

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Please don't hate me after that

Tuun varmaa menettää kaikki lukijat tän postaukse jälkee. En kuitenkaa haluu valehdella tääl enkä pysty kirjottaa kaikist asioista jos en oo ensin selittäny tätä. Ku oon julkassu tän nii varmistuin siitä et tuun olee ikuisesti anonyymi, en ikinä laita omaa naamaani tai nimeeni tänne. Tosin onko sillä nii väliä, en vakavasti oo ajatellu muutenkaa näyttää tätä blogii tutuille.

Taisin olla joku 15v ku ensimmäise kerra päätin et haluun kokeilla aineita. En ollu sillo ees juonu mitää, kokeillu vaa yhen ainoon kerra röökii. En muista mistä se ajatus tuli mut en päässy siit eroo. Halusin vaa kerran kokee millast on vetää nopeita, ehkä ne essot oli kaikkein suurimpan pakkomielteen.


En tuntenu ketää nistei ja mu kaverit ois varmaa saanu kohtakse jos oisin niille sanonu. En siis tehny oikee mitää asian suhtee ennenku lukion ensimmäisellä, just 16v täyttäneen. Sillon sain kuulla et yks tuttu oli laitokses just aineitte takii. Laitoin sille sit fb viestii et haluun nähä sen kuha pääsee pois. Ei se mua vakavasti ottanu mut lupas kuitenki nähä. Oli joku elo-syyskuu ku otin siihe yhteyttä ja se oli laitoksessa puol vuotta. En jaksanu nii kauaa venaa eli alotin juomisen ja dokausreissuil tutustuin ihmisii milt voisin jotai saada. 

Ei menny kauaakaa ku poltin ekaa kertaa pilvee eikä se kolahtanu yhtää. Monet sano et se johtuu ekast kerrasta mut ei se tuntunu kymmenenkää kerra jälkee. Jatkoin niitte vahvempie metsästämistä ja joskus lokakuussa sain vihdoin pirii. Ostinki sitä heti 5g ku olin saanu kokee kui perseest sen metsästämine oli. Yks mun kaveri oli mukan ostamas sitä, olin useit kertoi ollu sen kaa dokaamas ja seki oli alkanu ajattelee et haluu kokeilla.


Jo ensimmäisel kerral tiestin et tää on se mun juttu. Siit tuli aivan vitun hyvä olo, jopa parempi ku olin ajatellu. Olin ihan täynnä energiaa, kaikki oli ihan saatanan siistii enkä muista et oisin koskaa ollu nii sosiaaline. Laskut oli seuraavan aamuna iha perseestä mut silti käytin tota säännöllisesti, kerran tai pari viikossa. Juomine loppu täs vaihees. Ekat kerrat vedin suun kautta, myöhemmi nenää. Se tuntu ihan vitun kauheelta ku kitkerä myrkky alko valuu kitalakee pitki mut silti tein sitä. Täs vaihees tiesin ettei tää tuu kokeilemisee jäämää mut lupasin itteleni et ei yli 2 kertaa viikossa, ei ikinä suonee ja ei hitaita koska niihi jää helpommi koukkuu.

Liiottelemat voin sanoo et täs vois hyvi olla mun silmä puolen gramman jälkee. Pupillist tulee oikeesti tollaset lautasen kokoset ja on vitu härön näköstä ku kulkee stadissa ja tommoset tulee vastaa. Jo ekan iltana yks jätkä katto meit sillee pitkää ja totes et ollaa taidettu vetää pirii sinä iltana, ei oo ikin nähny nii laajentuneit pupillei. Aloin pelkää et kytät huomaa asian ja kuumottelinki sitä varmaa pari kuukaut :D



Pari kuukaut meniki tällee. Välil oli parin viikon taukoi, välil vedin vähä enemmä. Sit tuli vihdoi helmikuu ja se meiä tuttu pääs laitoksesta. Odotin sitä ku kuuta nousevaa, mul ei ollu enää mitää päällä ja tiesin et saan siltä ihan mitä tahansa haluun.

Täst eteenpäi hengasin yleensä viikoloput sen nistin luona. Ei menny kauaakaa ku rikoin ne lupaukset mitkä ittelleni tein. Piikitin ensimmäisen kerran jo saman kuun aikana, samoin ku kokeilin subuu. Sen jälkee ku heitin pirii ekan kerran hihaa en oo enää muil tavoil ottanu. Se on ihan vitun likasta, säälittävää ja narkkarimaista mut iha liia kokuttavaa. Ne nousut mitä siit tulee on ehkä paras olo ikinä. Täs vaihees ku kaikki muut teki sitä ympäril se ei ees tuntunu nii väärältä. En osaa sanoo tuntuuko nytkää ku oon piikittäny itteeni useit satoja kertoja. En mä silti haluu sitä tehä kenenkää muun ku muitte narkkareitte kans.


Täst se kunnon narkkaaminen sit alko. Subusta tuli ihan vitun paha olo ekoil kerroilla. Oksensin kaiken ulos ja olin ihan paskana. Silti jäin siihe koukuu. En osaa sanoo mikä siin on nii kokuttavaa koska 99% ihmisistä on yhtä paskan ekan kerra jälkee ku minä. Silti sitä vaa haluu lisää ja täl hetkel just subu on isoin ongelma suomes. Jotenki se henkine hyvä olo peittää sen huonon. Näin ihanii valveunii ja ku vaa makasin paikallani nii oli jotenki nii jees olo. Iha päivastane ku pirist mut silti hyvä.

1.5v mun elämä on sit menny nii. Pirii vedän enää harvoin, tänä aikana alle 3g. Subuu sitte? Yks nappi maksaa 40e ja siit riittää n. 16 kerraks. Mul on menny pelkkää subuu tuhansii euroja. Voitte siit nopeesti laskee kuinka vitusti oon sitä käyttäny. Maalis-huhtikuun aikan se piikittämine vakiintu nii et oon kai vaa 2 kertaa käyttäny jollai muul taval. Ja se oli sillo ku ei vaa ollu värkkejä ja oli pakko saada.


Välillä oon onnistunu pitää taukoja. Oon kerran kokenu subun vierotusoireet ja ne oli nii hirveet et ei enää ikinä. Sen takii oon onnistunu vähentää nii et vedän viikon ja pidän viikon tai pari taukoo. Joskus talvel onnistuin olee melkee puol vuot ilma, sit alotin taas. Mä en rehellisesti edes haluis lopettaa. Mul ei oo mitää motivaatioo siihe, en keksi yhtäkää hyvää syytä. Ok mun kroppa on iha paskas kunnossa, toho menee helvetisti rahaa, pelkään et jään kiinni, poikaystävä ei tykkää... Mut silti. Mitä ainetta tahansa vetää nii siit tulee hetkeks hyvä olo. Ja masentuneelle ees ne yhet hyvät päivät merkitsee aika paljo. Unohtamatta sitä et ruokahalu katoo kokonaa. Aineissa ollessa ajatuski ruuasta oksettaa. Jos erehtyy syömää nii on fyysisesti nii paha olo kokoaja et laatta tulee väkisin.

Mä toivon et kukaan teistä ei oikeesti kokeile aineita. Vaik mä jollai taval niit ihkutanki täs nii se on vaa karu fakta et ne vie mukanaa. Jokaset vedot tappaa pienen osan sua ja sun persoonallisuutta. Sitä huumeitte huonoo puolta ei huomaa ennenku on vetäny 10, 20, 50 kertaa. Siin vaihees ku sen huomaa ei enää haluu lopettaa. Huumeet tekee sust ihan eri ihmisen eikä millää hyväl taval. Mä oon jotenki onnistunu pitää elämästä kiinni ku kukaa muu mun läheisist ei käytä mut ne joitte koko kaveripiiri on narkkareita.... No, toiset on kuollu ja toiset muute vaa nii pohjal ku mahollista.

everything is cool as long as I'm getting thinner

En oo syöny kertaakaa tultuani suomen puolelle. Aikalail tasan 3vrk paastottu nyt. Kuinka kaua jatkuu? En tosiaa tiiä. Kolmas päivä on kuulemma pahin mut ei mun tee yhtää mieli mitää. Voisin hyvin jatkaa koko loppuviikon meinaan pe la su oon kuitenki taas syömättä. Sillon vedän essoja niitte festareitte takii ja tiiän kokemuksest et nälkä lähtee.

Ainoo syy miks lopettaisin tän on se ku on kokoaja sellai laattausfiilis. Oksentanukki oon iha kiitettävän mont kertaa täs 3 päivä sisäl vaik oon pelkkii nesteit pistäny alas suusta.

Painost muute sen verra taas et se nous iha saatanasti sen loman aikana ja vast tänää sain sen siihe mist lähettiiki ja vähä alle. Ehkä mä paastoon tän viiko loppuu tai siihe asti et paino alkaa 4 ja lopetan. Tai jos olo menee iha hirveeks.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

When do you think it will all become clear?

Ahdistaa. Yritän nauttii auringosta, ruuasta, juhlista mut koko ajan takaraivos joku hokee et pitäis olla vaa kotona laihduttamassa. En tiiä yhtää paljo mun paino on tääl noussu, varmaa pari kiloo. Ne nyt saa nopeesti pois mut silti. Entä jos en pääse siihe -10% tavotteesee tän kuun aikan koska oon possuillu tääl nii paljo?

Oon syöny 800-2500kcal päivittäi ja liikkunu ehkä 2h/pv. Mut ei sekää mitää kunno liikuntaa oo ollu, pelkkää kävelyy ja uimista. Oksentanu oon ehkä joku 10 kertaa ku on alkanu kaduttaa mut on sitä ruokaa jääny aika paljo sisää. Puhumattakaa niist määrist mitä oon dokannu tääl... Not good. Onneks oon koht takas suomes ja vaik sillonki ravaan liikaa baareissa ja festareilla (mm. summer sound) nii saan jotai kurii tähän. Tän hetkine suunnitelma on nyt vaa koittaa oksentaa aina ku kalorit ylittää 200 ja sit ku oon takas suomes nii pidän muutaman paastopäivän ja loppukuun meen tosi vähil kaloreil. Luulis kyl et maholline säästäri on lähteny tän ahmintaviikon aikana helvettii.

Tuli muute mielee et haluisitteko et tekisin jotai erikoispostauksii? Vaik siit miten sairastuin tai sit mun nykysist ongelmist esim päihteitte tai muute vaa mielenterveysjutuist? Vai pysynkö vaa näis päiväkirjamaisis nillityksis :p

Nyt meen kuitenki ettii vessaa, en pysty hotellihuonees deletoimaa täl hetkel ku kaverit tuli just minutti sit sisälle -___-

p.s. lisään kuvat huomenna, tää netti on nii hidas ettei onnistu nyt

perjantai 12. heinäkuuta 2013

You can do it!

Anteeks hirveen pitkä postailutauko :( Ei oo oikee mitää postailtavaa tänne ku kaikki päivät on nii samanlaisii. Nyt kuitenki tuun ilmottelee ittestäni nimittäin koht lähen matkalle enkä sieltä varmaa päivittele.

Sillon ku pistin ton -10% kuukauden aikana haastee nii monet sano sen olevan mahottomuus. Aloin melkee itekki uskoo siihe mut päätin et mähän todistan tän maholliseks, piste. Huolestutti kyl ku mun paino ei pitkii aikoihi ollu laskenu alle sen 54 vaik söis kuinka vähä ja liikkuis paljo. Enivei täs sitä kuitenki ollaa, -4.2% lähteny alle 2 viikossa ja paino 52.7 :)  bmi:ki on iha kohta alipainon puolella, nyt 18.7.  Iha uskomatonta et oon saanu 10kg tippumaa vaik siihe onki joku puol vuotta menny! Tää viikon matka ei nyt vaa saa pilata tätä hyvää putkee. Toki aion nauttii siitä jne jne mut veikkaan kyl etten ota mitää riskei ja esim. aamupalabuffetin mätöt menee suoraa viemärii. Ja jos vaikka rajottais sitä juomista vähä nii en ainakaa lihois :p

Nyt kuitenki lähen tästä pakkailemaan, nauttikaa teki ihanat kesästä <3 Kiitos muute uus lukija :)

maanantai 1. heinäkuuta 2013

10%

Anteeks taas päivitystauko. Paino on junannu samassa, välillä nousee, välillä laskee. Nyt on taas vähä nousussa, aamupaino 55.0. Kyl se siit tippuu kuha vähä taas vähennän syömisii ja lisään liikuntaa :)

En pysty kauheen pitkää tekstii täl kertaa kirjottaa ku sormi on paskana (kiitos hevosen jonka linkos mut selästä...) :D Laitan nyt vaa nopeet kuulumiset ja viimestää ylihuomen kunnol! Nytku alko heinäkuu nii alotan siis sellase -10% laihtumisjutun. Eli tavotteen saada 10% tän hetkisest painost tippuu heinäkuun aikan. 31.pv jos painan 49.5 tai alle nii onnistun. Peukut pystyy :) Tai vitut täs mitää peukkui tarvitaa, niskast kiinni ja perse sängyst ylös nii hyvä tulee!


tiistai 18. kesäkuuta 2013

Happy

Yritin herätellä aineenvaihduntaa 1500kcal päivällä ja sen jälkee tiputin kalorit taas alas. En sit tiiä onko siitä mitää hyötyy, tänää herätes paino taas sen 53.8. Mut ainaki mu äiti sai mut iha sika hyvälle tuulelle! Ku tulin keittiöö nii se katto mua jotenki oudosti ja sano et oon kyl selkeesti laihtunu, naama on kaventunu tosi paljo. Sit se kysy paljo mun paino on pudonnu :) Tuli tosi hyvä mieli.

Ku alotin tän laihdutukse nii tsemppasin itteeni tol alla oleval kuval. Ja nyt on kyl pakko sanoo et toi on totta. 4 viiko kuluttuu huomasin itte tuloksii, n. 8vk päästä alko muutki huomaa. Muistakaa teki et ne tulokset ei oikeesti näy heti mut ku jaksaa sen alun tsemppaa nii se palkitaa kyl jossai vaihees! :)


Tänää oon normaalisti viel himas mut huome vaihan maisemii ja meen muutamaks päiväks jumalan selän taa jos vietetää sit kaveriporukal juhannust. En laita ittelleni muuta tavotet ku et paino pysyy täs samassa ens sunnuntaihi asti ja siit eteenpäi oon suunnitellu mite jatkuu. Tein tollasen toisen sivun sitä varte, jos jotai kiinnostaa nii sielt näkee. Nyt alan kuitenki tekee jotai järkevää, siivoon ehkä huoneeni tai jotai...

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Let me in

Heippa pikkuset :3

Niiku muutama päivä sanoin, ajattelin kokeilla jotai uutta laihdutustapaa ja jotenki alitajusesti oon nyt syöny 2468 mukaa. Kerran menin ton läpi, en nyt tähä hätää muista pidinkö sen 1000 päivän vai meninkö 800kcal jälkee suoraa 200 (ai mitennii huono muisti?) mut nyt on menos koko juttu uusiks ja 400 päivä :) Eilen söin yhen jäätelön ja tänää on menny kurkust alas 2 leipää, rahka, kahvii ja yks mehujää. Paino oli äsken 53.8 ku vaa'alla kävin. Vähän siis tippunu.

Pelottaa taas et kroppa on säästärillä mut en uskaltais syödä kauheesti enemmä. Syön varmaa pari päivää tän mukaa ja sit jossei paino ala tippuu nii pakko kai pitää joku 1500-2000 päivä et lähtis aineenvaihdunta taas käyntii. Ei vaa tee mieli syödä ku näläntunne on kadonnu kokonaa eikä heikota tai mitää. Noo, kattoo parin päivän kuluttuu. Tosi tyytyväinen oon kuitenki itteeni ku oon näinki hyvin saanu näit kiloi pois (aikalail tasan kilo viikos menny) eikä oo mitää sortumisii tullu :) Kyl siihe pystyy jos tarpeeks vaa haluu!

Täst päiväst viel sen verran et olin ratsastamas tunnin ja meni tosi hyvin! Sain hevosen liikkuu taas paremmi ku pitkii aikoihi ja kivaa oli. Kävelin kans muutaman kilsan ja sit oon vaa chillaillu yksin kotona leffoi katellen. Nyt on vuoros kolmas leffa tän päivän aikana, let me in. Ja mainittakoo et oon kattonu täs iha muutaman päivän aikan tosi mont muutaki hyvää leffaa: the machinist, the butterfly effect, the quiet ja the i inside. Tykkään just ton tyyppisist leffoist, onksne nyt psykologisii trillereit vai mitä. Suosittelen. Lisäks katoin poikaystävän kans paahteen joka oli iha ok, ja yhen kaverin kans geishan muistelmat joka oli myös ihan hyvä. Toivottavasti joku saa näist vinkkei itellee.

Nyt kuitenki leffailta, kirjottelen taas huomenna. Toivottavasti taas hippusen kevyempänä :-)

machinistin päähenkilö oli aika hoikas kunnos..

perjantai 14. kesäkuuta 2013

I can't believe you were the one to build me up and tear me down

Taas sama kysymys: miksi? Miks mä annan aina, kerta toisensa jälkee ihmisten kohdella mua paskamaisesti. Ku se jota rakastan eniten tietää kaiken musta, just ne asiat millä se satuttaa mua kaikkei eniten nii miks se käyttää niitä? Haluuko se nähä mun itkevän? Tuntuukse kivalta ku joku itkee sun perää ja sanoo tekevänsä mitä tahansa et sais sut luoksee? Ilmeisesti tuntuu ku mulle tehää nii näi useesti.

Tuntuu vaa nii arvottomalta ku eka toine vannoo rakastavansa ja sen jälkee ku soitan itkien sille et tulee mun luo ku tietää et vihaan yksin olemista ja hajoon aina huolel sillo nii ei. Menee mielummi tähä aikaa yöstä himaansa jonne o puol tuntii pitempi matka. En vaan jaksa.

Huomenna paastoon. En pistä kurkustani aamulääkkeen lisäks mitää muuta ku light limuja ja vettä. Sillon ku mul on tälläne olo nii on helppo olla syömättä. Toisaalta tuntuu et kostan aina jollekki satuttamal itteeni (mist ei oo mitää hyötyy ku oon ainoo joka siit kärsii mut jotenki se sairaal taval lohduttaa) ja toisaalt tunnen itteni seuraavan aamun taas ihanammaks ja rakastettavammaks ku maha on littee ja ylimmääräset nesteet poistunu.

Anteeks taas tää keskiyön vuodatus. Nyt vaa odottelen et lääkkeet tekee tehtävänsä ja herään parempaa huomisee. p.s. kiitos kaikki ihanat uudet lukijat <3 :) jaksatte ain piristää

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

At the speed of light

Aa ei vitsi mitkä fiilikset tänää! Oon nyt pari päivää syöny 200-500kcal päivässä ja eile kävin hirveen tappelun itteni kans syönkö enää illalla. En sit syöny ja tänää se vihdoi näky aamupainossa. 53.8! Oon niiiiin fiiliksissä ku se tippu vihdoin tonne 53 puolelle. Nyt ajattelin pari päivää syödä vähä enemmä, tyylii 800-1200kcal nii et aineenvaihdunta lähtee taas liikkeelle. Tiiän et se pysähtyy muute kokonaa ku jään pitkäks aikaa syömää näi pienii määrii. Tai sitte alotan 2468 dieetin muokattun nii et siin on kans 1000 ja viikost riippuen 1200 päivä. Pitää katella, kuhan tulin ihkuttaa tota painoo :)



lauantai 8. kesäkuuta 2013

Tell me what to do

Pää iha liian täynnä ajatuksii. Tarviin sellase ajatusseulan niiku potterissa. Auttais varmaa enemmä ku nää mielialalääkkeet. Tai jonku kertomaa mitä helvettiä mun pitäis tehä. Mutta juu ensin laihdutusasioihin ku sitävartenha tää blogi on perustettu.

Paino 54.9. Aika vakiintunu toho 55. Nyt taas kunno tsemppi päälle et lähtee laskuu. Laskin just et oon viikon aikana ollu 4 kertaa juomassa. Eheh tähänkö se mu elämä o menos? Ja vaik oon syöny aika vähä niin dokauspäivin (alle 500kcal) nii alkoholin kaloritha tunnetusti lihottaa. Jospa tän päivä jälkee ois vähä taukoo siit juomisestaki. Tänää en aio syödä mitää, heräsin vähä aikaa sit ja nautin mu pepsimaxist. Koht suihkuu ja sen jälkee ratsastaa. Sielt sit varmaa taas sekottaa tätä valmiiks sekavaa päät vähä lisää. Mut joo, ainaki mul on ollu kivaa viime päivin. Oon oikeesti nauttinu elämästä ja ollu onnellinen pitkäst aikaa.



Ja sit on tulos todennäkösesti valitusta ja elämän tarkotukse miettimistä mikä ei johda mihinkää vaik kui märehtisin nii suosittelen skippaa lopputekstin jos haluutte kuulla vaa laihdutuksest. Jatkos pidän päänkiinni täst aiheest ja keskityn olennaisee mut nyt o pää liia täyn ajatuksii.

Mähä oon nyt 1.5v seurustellu yhe jätkä kaa joka on kiva ja ihana ja kaikkee mut tuntuu jotenki et sitä ei kauheesti kiinnosta meiä suhde. Se ei koskaa haluu tehä mitää, se ei koskaan halua mua, ei anna mun istuu sen sylis ku ollaa jossai ja muutenki ollaa nykyää enemmä kavereita. Mä oon sellane et tarviin jonku joka kiskoo mut sängyst ylös tai jään koko päiväks himaa nyhjää millo ahdistun ja sit kaikki seinät kaatuu päälle. Nyt mä oon se joka kokoaja saa repii toista ylös ja potkii perseelle et mitä tehää jne.

Nyt ei olla nähty muutamaa päivää ja voin paremmi ku pitkii aikoihi, jaksan ja haluun tehä asioita ja muutenki kaikki o vaa jotenki helpompaa. En oikeesti tiiä pitäiskö mun lopettaa tää suhde tähä, tuntuu ettei tää mu poikaystävä vaa välitä must niiku enne. Ja se tuntuu pahalta. Enkä enää saa täst suhteest mitää, tuntuu et suuri osa ongelmist johtuu just täst mu parisuhteesta.

Isot ongelmat juu täälläki, ahistaa vaa ku en tiiä mitä haluun ylipäätänsä elämältä. Ainoo mitä tiiän on et haluun olla laiha. Ehkä mä sit keskityn siihe täysil ja annan muun elämän mennä omal painollaa.


maanantai 3. kesäkuuta 2013

just give me a reason

Paino 55.5. Just ku ihkutin ettei se nouse siit mihinkää. Söin eile illal taas ihan liikaa. Pakko lopettaa tää iltasyöminen. Muutenki aion nyt tehä ittelleni vähä sääntöjä ja tavotteita. En syö enää klo 19 jälkeen ja nyt aion ainaki jonki aikaa olla nestepaastol. Se on helppoo ku on tälläset helteet. Nestepaastoon kuuluu siis kaikki light juomat, kahvi, tee ja sallin itteni pari rkl proteiinijauhet vetee tai maitoo sekotettun riippuen et alkaaks heikottaa. Ja liikuntaa miten jaksaa.

Ajattelin laittaa ittelleni sellaset tavotteet joihi pääsen varmasti. Ensimmäine on 50 kiloo summer soundii mennes. 53 päivää, 5.5 kiloo. Helppo tavote, pakko pystyy. Seuraava tavote on sit se lopullinen 47, viimestää siihe mennes ku koulut alkaa. Noi on ne päivät ku on viimestää päästävä, jos aiemmi saavutan tavotteeni nii

Nyt kuitenki nauttii ihanast säästä! koittakaa teki <3
en tietenkää valita :)

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

The bottom of the bottle is my only friend

..tai no ei nyt ihan mut aika paljo tullu juotuu taas :D

Joku ihana kommentoi et ihmettelee mis oon ja oli ikävä :3 awww, kiitos hänelle, päivän piristys! Noiki pienest asiast tulee hyvä mieli :)

Missä mä sit oon ollu? Lähinnä nauttinu kesäst kavereitte kaa. Täytin viinavarastot ja ilmojen lämmettyy ollaa oltu paljo ulkona juomassa. Laihtumisen myötä mul nousee iha sairaa nopeesti päähä, pari litraa siiderii riittää koko illaks. Hyvä vaa :) ollaa me muutaki kavereitte kaa tehty ku juotu, käyty mm. rannalla ja ajelee skobilla. Tosi kivaa on ollu, en ees muista millo ois ollu viimeks huono päivä. Siitäki huolimat et masennuslääkkeen tiputus on nyt puolvälis.

Paino on nyt junnannu tasan 55. Sillee hyvä ettei se nouse siitä vaik esim. eilen tuli kaloreit lähemmäs 2000. Kuningas alkoholi oli aika suures osas, lisäks yöl tuli joku huippuidea vetää pizza puokkii poikaystävän kaa ja iltapäiväl olin kaverin valmistujaisjuhlis syömäs kakkuu. Tänää sit menny kevyemmin. Jugurtti, 2 paahtoleipää ja mehujää. Kelloki on aika paljo etten varmaa paljoo enempää oo syömäs

Just nyt oon tallilla, ratsastin 45min. Kävelyy tulee yhteensä vähä päälle 5km, saa nähä keksinkö viel jotai.










lauantai 25. toukokuuta 2013

halfway there

55.1 tänä aamun :) Oon niiiin ilonen täst. Huomaan jo selkeesti laihtumisen merkkei. Yhet farkkushortsit mitä käytin n. kuukaus sitte oli sillo nii tiukat etten saanu ylintä nappii kiinni. Nyt ne oli nii löysät et valu! 7kg menny, 7-10kg jäljellä. Puoles välis ollaan.

En oo kauheesti nyt liikkunu mut kalorit on pysyny n. 700 ja ilmeisesti se on ihan sopiva. Aina iltasin tulee sellai pakkopakkopakko saada ruokaa nytheti- fiilis mut se menee onneks ohi ku mietin et pilaan tän kaiken vaa sillä.

Ens viikolla en maanantaina voi tehä mitää erikoista mut ajattelin ti ke to (pe?) jotai dieettii. Joko lentoemäntädieettii tai nestepaastoo. Pitää viel vähä suunnitella :)


tiistai 21. toukokuuta 2013

Me

168cm ja 55.5kg tänä aamun. En malta oottaa et pääsen laittaa kuvan ku oon 4 alkavis luvuis... <3 Koitan jossai vaihees kaivaa kuvan ittestäni 62 kilosen tai sit laitan sen vast ku oon tavotteessa..

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Good day

Oon pikkuhiljaa taas saanu kiinni elämästä. Vihaan noit masennusjaksoja ku en tee muuta ku kieriskelen itsesäälis enkä saa mitää aikaseks. Nyt sain kuitenki katkastuu kierteen ja fiilis on mitä parhain.

Paino oli tänää taas sen 56.5 ja oon tyytyväine koska oon syöny sillee suht normaalisti ja nytku taas pudotan kalorit alas nii pitäis tulla tuloksii. Lisäks mul on menkat mitkä tunnetusti turvottaa... Tänää oon syöny n. 500kcal eestä. Puuroo, leipää ja jugurtin. Enempää en aio suuhuni laittaa. Liikuntaa on tullu ratsastuksest (1h) ja kävelyst (muutama km). Illal meen viel juoksee tai kuntosalille.

Ihanaa muute ku ulkon on ollu tollaset ilmat. Nautin nii paljo näist lämpimist päivist ku voi olla koko päivän ulkona ja saa täydellise rusketukse ja painoki putoo ku ei tee mieli syödä <3 Ootan nii paljo sitä et oon tavotteessani ja voin oikeesti olla ylpee kropastani ja vetästä päälle vaa jotkut minishortsit ja topin. Ei siihe pitäis mennä ku vähä päälle kuukaus jos teen tarpeeks töitä. Toistaseks mennää viel farkuissa.



perjantai 17. toukokuuta 2013

I could be the one

Anteeks eilinen vammaus. Ei ne bentsot lopult missää tuntunu, vissii liia korkeet tolet. Nii paljo oon kuitenki pillereit nappaillu etten ihmettele. Kuitenki takas asiaa.

Oon viime päivin syöny ihan sairaasti. Yleensä ku menee pahemmi masennuksen kans nii en syö mitää. Ilmeisesti tietyn rajan ylittäessä se kääntyy toistepäi enkä teekkää muuta ku mässytän kaikkee paskaa. Tänään pitää mennä viel ulos syömää mut sen jälkeen otan taas ohjat käsiin ja hakkaan sen läskin minän maahan. Huomisest eteenpäin laihtuva minä määrää.

Mun pitää vaa hokee ittelleni et syöminen ei mitenkää helpota mun pahaa oloo. Päin vastoin. Laskevat numerot helpottaa.

Tänää taas siivoon kunnol mun huoneessa ja käyn salilla. Ja meen lihomaan ravintolaa. Huomenna sitte kannustetaan leijonat loppuotteluun :3

torstai 16. toukokuuta 2013

It will never end

Mä en pysty elää itteni kanssa. Mul on ihan kokoajan paha olo, en tee muuta ku itken kokoajan. Ja lääkkeitte lasku alotettii tänää.. Vuos sitte (olin jo sillo ollu vuosii masentunu) lupasin ittelleni et tarvii kestää enää vuos. Jossen oo 18.6. terve nii tapan itteni. Ja siihen on kuukaus. Oonko? No en. Vaan voin pahemmi ku koskaa aiemmi.

On säälittävää kui nii pienet asiat saa mut voimaa nii huonosti. Eiline riideltii poikaystävän kans ja tänää ensimmäine asia minkä huomasi oli viesti silt. Menee kuulemma kaverillee. Ja sen takia oon itkeny tääl viimesen 2h. Mä en ymmärrä miks muhun sattuu nii paljo, mikä mus on vikana ku oon tämmöne mut en oikeesti vaa jaksa.

Koska oon maailma säälittävin ihmine laitoin poikaystävälle viel tänää viesti et "oikeesti pyydän etkö vois tulla meille mä en iha oikeesti pärjää yksi". Kadutti heti ku sain sen lähetettyy. Ei meiä suhde toimi ku oon tälläne. Ja vastauski tulee olemaan ei.

Lopetin koulunki kokonaa. En käyny siel ollenkaa, sillon ku kävin nii itkin vaa hysteerisenä. Eikä siihenkää mitää syytä ollu.

Ainoo asia mikä ees vähä lohduttaa on bentsovarastot. Ei niit mulle oo määrätty, pöllin ne mut ei jaksa paljoo kiinnostaa. Ku niit vetää tarpeeks ja alkon kaa alas nii saa pään tyhjäks. Ees hetkeks.


maanantai 13. toukokuuta 2013

Bring the drugs baby, I can bring the pain

Ensin laihdutusasiat ku sen takiihan tän blogin alunperin tein. Paino illalla 57.3, tyytyväinen oon. Syömiset on menny iha ookoosti, vielki tulee vähä turhan paljo kaloreita päivässä mut yritän pikkuhiljaa vähentää niitä. Ja kaloreita en siis laske, mun sairas pää on vaa oppinu ruokien kalorimäärät ja rekisteröi kaiken jonnekki alitajuntaa. En kuitenkaa haluu ainakaa viel laittaa tarkkaa määrää, se aiheuttaa vaa sortumisii jost seuraa lisää mättäämistä koska "päivähän on muutenki jo pilalla ku söin sen yhen ylimmääräsen mandariinin ja kalorit ylitty 20".

Ja sitte siihe angstauksee. Mun koko elämä valuu jotenki käsistä. Oon taas viimeset 2vk vaa itkeny iha turhista asioista. Saatan olla iha ilonen ja pirtee ja sit yhtäkkii alan itkee. Ilman mitään syytä. Ja sitähän kans kestää. Tänääki aloin itkee terapiassa. Ensimmäinen kerta, hävetti iha kauheesti. Vaikkei ehkä pitäis. Viime viikolla en päässy tallille asti ku hajoilin nii paljo junassa enkä sen näkösenä mihinkää kehannu lähtee. Sama juttu koulussa, itkin nii paljo et oli pakko lähtee himaa. Samahan se on et lukittaudunko vessaa vai meenkö kotii.

Ja tän takii mun koulunkäynti menee iha perseellee. Lennän kursseilta poissaolojen takii, toiset maikat kattoo sormien välistä mut ei silläkää mitää välii oo ku en kuitenkaa osaa niit asioita ku en käy tunneilla. Viime jakson vedin rauhottavilla yms shaiballa jonka ostin kadulta, nyt loppu rahat ja lopputulos näkyy. En vaan pysty elää normaalisti.

Tänpäiväsen terapian jälkee päätettii vaihtaa masennuslääkettä ku ei siit mitää apuu oo vaikka annos onki maksimis. Ja vuoden oon sitä popsinu. Saa nähä millane must tulee ku tää pudotetaa nollaa. Flippaanko kokonaa?

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

shack

Viikonloppu on ollu pelkkää syömistä ja juomista. Ei oikestaa ees juomista vaa kunno ryyppäämistä. Ja tääki jossai random tönös mis ei ollu edes sisävessaa. Ensin löysin itteni metsän keskelt oksentamast pizzaa (alko kaduttaa sen syöminen) ja myöhemmi istuin varmaa puol tuntii keskel tietä itkemässä koska paniikkikohtaus. Ainoo hyvä asia oli laskenu paino, 56.5. Olin iha varma et enemmä mut hyvä näin.

Tää päivä on menny hyvi syömiste osalt mut liikuntaa ei oo tullu yhtää. Ruuasta kaloreita n. 700. Äske ku kävin vaa'alla nii näytti 57.5 mut sen jälkee join aika paljo vettä ja nous.

Huomisen suunnitelma: Tallille ja ratsastus vähintää 1h 20min, salille ja kävelylle koiran kans. + koko kämpän siivous vaikkei se nyt laihduttamisee liitykkää :D

ihana <3

torstai 9. toukokuuta 2013

Perfect body

Paino junnaa edellee paikallaa, taas n. 57.0. Ärsyttää. Haluun et se alkaa laskee - ja nopeesti! Voi olla et joudun koht muuttaa tätä mun laihdutustapaa jossei tuloksii ala tulla. Mikäli tää paino pysyy samana maanantaihi asti tai nousee nii teen jonku hienon suunnitelman jota sit noudatan täst eteenpäin.

Vituttaa. Ahdistaa. Vituttaa. Ahdistaa. Noi tunteet vuorottelee kokoaja. Hajoo pää.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Don't quit

Tänää ku kattelin itteeni alasti peilist nii poikaystävä tuli selän taa ja sano kans et oon hoikistunu. Mun maha on kuulemma paljo timmimpi ja reidet + perse pienentyny. Lisäks muhu mahtuu paljo vähemmä ruokaa ku enne! Tänääki söin makaronii, 2 leipää ja rahkan päiväl (en siis ollu syöny tänää mitää enne sitä) ja oli nii ähky olo et teki mieli mennä oksentaa. En sit onneks menny vaa kävin koiran kans lenkil ja siivosin koko kämpän. Pointti kuitenki oli et kyl niit muutoksii voi näinki pienes ajas tulla. Ekojen viikkojen jälkee alkaa paino tippuu hitaammi mut ne pienet erot ja pienenevät luvut vaa'assa tsemppaa jatkaa. Kyllä musta vielä laiha tulee!


Pari viikkoo sit näky vaa'alla 62kg. Viikko sitte painoin 59.5. Tänää aamulla oli jo 56 puolel! Koska viisarivaaka näyttää 0.5kg välein nii pyöristän sen kuitenki ylöspäi, 57.0 :) Ja kyl mä huomaan ittessäni jo pienii muutoksii.

Tähän asti oon tiputtanu painoo nii et katon vähän mitä syön, ja ku oon viimeset 4v laskenu kaloreita nii teen sen ikäänku alitajusesti. Osaan säännöstellä päivän ruuat nii ettei ne ylitä 1000 ainakaa pahasti, vaikken kirjottaiskaa kaikkee syömääni ylös ja laskimen kans laskis kalorimäärii. Se on tähä asti toiminu ja uskoisin et jatkan nii kaua ku tuloksii tulee. Jossai vaihees pitää varmaa pudottaa toi 1000 johonki 800 ja lisää vähän liikuntaa. Ainaki jos sinne 45 haluun. No, se ei oo viel ajankohtast.


Tää viikko sen sijaa on ja näil näkymin loppuviikost on tulos aika hyvä. Meen huomisest eteenpäin joka päivä ratsastaa 1-2h ja ainaki 3 päivän salille. Sali kutsuu nytki, heippa pikkuset :)

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Run

Ei vitsi et on hyvä fiilis! Eiline aamupäivä oli jo ihana ku ratsastus meni nii hyvi. Puhumattakaa illan salitreenist. Juoksin joku 15min mikä on mulle tosi pitkä aika ku en oo vuosii juossu. Lisäks 15min pyöräily ja 30min käsitreenii. Olin iha hikine ja kuollu ton jälkee ja fiilis oli mitä mahtavin.

Sen aamusen lisäks söin sitä spagettii viel vähä pienemmä annokse joskus 6 aikoihi ja 2 appelsiinii. Paino nous pelottavan ylös illalla ja olin varma et aamupaino ois vähintää 58... Mut ei, 57.0!! Turha varmaa sanookkaa kui ilonen oon :)

Täst päiväst en tiiä viel muuta ku et koulus on liikkaa 75min. En oo menos tallille eikä oo mitä muutakaa erikoist illalle. Hmm pitää keksii jotai järkevää ja kuluttavaa. Huomen jos ois 56 puolel.... <3




My love for you, always forever

Jes jes jes 57.0!! Oon iha sairaan ilonen. Pelkäsin viime yön juoda ku kelasin et paino nousee mut en haluu et tää menee yhtä sairaaks ku pari vuotta sitte jote vaikka ahdistiki nii join jonku puol litraa teetä ja vettä eikä se vaikuttanu yhtää toho. Oon nii tyytyväinen itteeni. Kerranki teen jotain oikein.

Tänää on taas tulos semipaljo liikuntaa, päälle 3h. Salitreenii, ratsastusta ja kävelyy. Söin hyväl omaltunnol nyt aamul ison lautasellisen spagettii ja jauhelihakastiketta, illal sit vähä kevyemmin. Ehkä joku hedelmä tms. Oon kuitenki koko päivän liikkees nii halusin syödä vähä isomma "aamupalan".

Kiitos muute uusille lukijoille, kiva tietää et jotai kiinnostaa nää höpötykset :3

lauantai 4. toukokuuta 2013

I will not fall, won't let it go

Koko päivä menny hirveen nopeesti ohi. Aamulla nousin ylös puol 8, kävin nopeesti suihkussa ja lähin suoraa ratsastaa. Sieltä suoraa lätkämatsii, lätkämatsist himaan ja jotenki onnistuin nukahtaa ja nukkuu koko illan. Piti käydä salilla mut heräsin 20 min ennenku se meni kiinni... Jes. Syötyy tuli aika randomisti. 4dl smurffilimuu, 100g karkkii, 1 lasi simaa ja 1 pieni haukku hodarista. Paino oli laskenu päivän aikan, illalla 57.5! Kauhee nälkä ja tekee iha hirveesti mieli syödä mut en viitti koska pilaan kuitenki tän laihdutuksen ja paino nousis huomiseks. Oon nyt syömättä, syön sitte aamulla ja toivon et aamupaino on pienempi ku pitkii aikoihin :3 Nyt ois janoki mut en tiiä uskallanko ees juoda ku pelkään et paino nousee. Ehkä uskallan juoda vähän vettä tai jotain.


perjantai 3. toukokuuta 2013

Starting from here, let's make a promise

Hirvee luuseriolo. En taaskaa menny kouluu. En vaa saa itteeni sinne. Ens viikolla sitte..

Masennus on taas kiristäny otettaa. Ei oo mitää intoo nousta sängyst ylös ja tehä jotai. Koko ajan ahistaa iha pienetki asiat.  Nytki itken tätä kirjottaes vaikkei mitää syytä pitäiskää olla. Itkettää tuleva ilta, poikaystävä on kaverillaa, kaikki kaverit jossain ja ite oon yksin kotona. En haluu olla itteni kanssa.

Kiskon varmaa ketipinoreit naamaa siihe asti et on huominen ja uus päivä. Eihä se mitenkää terveellistä oo enkä ees tiiä saanko nukuttuu nii pitkää niitte avul mut ainaha voi yrittää. Ainakaa en oo syömässä.

Paino muute taas 58. Pelotti et ois noussu ku eile sorruin syömää viel illalla. Onneks menin heti sen jälkee salille tunniks treenaa nii ehkä ees osa kaloreista kulu siel.


torstai 2. toukokuuta 2013

I woke up with the sun

Nukuin iha liia pitkää mu lääkitykse (ketipinor) ansiosta ja koko aamu meni taas ohi nukkues. Vitu hauskaa. Pitäis lopettaa noi ku en saa itteeni hereille ilma 14h yöunii. Mut ilman lääkkeit en nuku ollenkaa. Ja muutenki rakastan sitä unta mitä noist tulee. Sellast sikeetä ja ihanaa ettei mua saa mitenkää hereille <3 Ku normaalisti herään kaikkii pieniinki rapsahduksii.

Joo, takas asiaan. Aamupaino oli 58kg. Mul on tosiaa viisarivaaka ja se näyttää puolen kilon välein painon ja sitä yleensä käytän. Parempi ku digitaalinen, en ala sit skitsoo jostai parinsadan gramman nousuista ku ne kuitenki kuuluu siihe normaaliin painonvaihteluun.



Tänää on just kiva päivä. Ensinnäki meil on koulus liikkaa (ainoo syy miks raahaudun sinne loppupäiväks) ja ne tunnit on yleensä iha kauhee rankkoi. Sit meen iltapäiväl salille ja illal leffaa kattoo 8-palloo. Sen jälkee sit suoraa nukkuu. Ei jää paljoo aikaa syömiselle ku oon kokoajan menossa ja leffaan otan jotai vähäkalorist mukaa. Nyt "nautin" mun aamukahvii (jota yritän opetella juomaa.. heikol menestyksel) Kuha saan tän alas meen kävelylle koiran kaa ja sit pitääki mennä kouluu.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Tell me what you want to hear

Uus kuu, uus blogi. Alotan kaiken puhtaalta pöydältä. En usko et kukaa mua enää tunnistaa, en enää paljasta naamaani täällä ja yritän muutenki vähä anonymisoituu. En kerro nimeeni tai tarkkaa asuinpaikkaani. Viimeks ku mut tunnistettii jouduin tosi isoihin vaikeuksii. En enää ikin haluu kokee sitä uudellee.

Mut joo, oon kohta 18v tyttö stadista ja oon viimeset 4 vuotta kärsiny erinäisist ongelmista. Ensin anoreksia, sitte masennus joho sisälty ahdistus- ja paniikkikohtauksii, sit pelkkä masennus joka muuttu sen verran pahaks et olin sairaslomalla vuoden ja nyt - en tiiä. Oon liian lihava, turvonnu, ällöttävä läskikasa. Haluun taas pikkuseks. En ehkä nii pikkuseks ku enne mut kuitenki pienemmäks. Paino tänä aamuna kaiken eilisen mättöilyn ja 1l juomisen ennen vaa'al käyntii (olin kuolla janoo) tasan 60kg. Pituuttahan on se 168cm. Ymmärtänette miks haluun laihtuu. Koko tän ajan oon jojoillu mun painon kanssa, välillä oksennellu ruokii, paastoillu, ahminu taas kaikki kilot takasi, alottanu uudellee laihdutukse enkä kuitenkaa lopulta edenny yhtää mihinkää. En haluu enää tollasta. Haluun nyt kunnol alkaa tiputtaa painoo ja muutenki alkaa hoitaa asioita. Koko elämä on ihan kaaosta just nyt.

Ensimmäinen painotavote on 55kg (bmi 19.5), seuraava 52kg (bmi 18.4) ja viimesin jotain 45 ja 47 välillä. Alle 45 en haluu enää pudottaa, sen jälkee se kuitenki laskee aina vaa ja koht alkaa kolmonen houkuttelee liikaa. Ja sit sitä taas mennää.

En ainakaa viel mitää tiettyy dieettii noudata. Syön vähän, nii et tuntuu et oon täynnä enkä ala pyörtyilee tms. Katon vähän etten pistä mitää paskaa suuhuni. Jos nyt kaloreist puhutaa nii yritän pitää ne alle 1000. Sillä mun pitäis laihtuu vähintääki kilo viikossa ku ottaa liikunnat mukaa.

Ja niistä liikunnoista viel sen verran et mul on salikortti ja pyrin käymää siel 3-5 kertaa viikos. Lisäks ratsastan muutaman kerran/viikko ja kävelen päivittäin koiran kans.