Masennus on taas kiristäny otettaa. Ei oo mitää intoo nousta sängyst ylös ja tehä jotai. Koko ajan ahistaa iha pienetki asiat. Nytki itken tätä kirjottaes vaikkei mitää syytä pitäiskää olla. Itkettää tuleva ilta, poikaystävä on kaverillaa, kaikki kaverit jossain ja ite oon yksin kotona. En haluu olla itteni kanssa.
Kiskon varmaa ketipinoreit naamaa siihe asti et on huominen ja uus päivä. Eihä se mitenkää terveellistä oo enkä ees tiiä saanko nukuttuu nii pitkää niitte avul mut ainaha voi yrittää. Ainakaa en oo syömässä.
Paino muute taas 58. Pelotti et ois noussu ku eile sorruin syömää viel illalla. Onneks menin heti sen jälkee salille tunniks treenaa nii ehkä ees osa kaloreista kulu siel.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti