I can't believe you were the one to build me up and tear me down

Taas sama kysymys: miksi? Miks mä annan aina, kerta toisensa jälkee ihmisten kohdella mua paskamaisesti. Ku se jota rakastan eniten tietää kaiken musta, just ne asiat millä se satuttaa mua kaikkei eniten nii miks se käyttää niitä? Haluuko se nähä mun itkevän? Tuntuukse kivalta ku joku itkee sun perää ja sanoo tekevänsä mitä tahansa et sais sut luoksee? Ilmeisesti tuntuu ku mulle tehää nii näi useesti.

Tuntuu vaa nii arvottomalta ku eka toine vannoo rakastavansa ja sen jälkee ku soitan itkien sille et tulee mun luo ku tietää et vihaan yksin olemista ja hajoon aina huolel sillo nii ei. Menee mielummi tähä aikaa yöstä himaansa jonne o puol tuntii pitempi matka. En vaan jaksa.

Huomenna paastoon. En pistä kurkustani aamulääkkeen lisäks mitää muuta ku light limuja ja vettä. Sillon ku mul on tälläne olo nii on helppo olla syömättä. Toisaalta tuntuu et kostan aina jollekki satuttamal itteeni (mist ei oo mitää hyötyy ku oon ainoo joka siit kärsii mut jotenki se sairaal taval lohduttaa) ja toisaalt tunnen itteni seuraavan aamun taas ihanammaks ja rakastettavammaks ku maha on littee ja ylimmääräset nesteet poistunu.

Anteeks taas tää keskiyön vuodatus. Nyt vaa odottelen et lääkkeet tekee tehtävänsä ja herään parempaa huomisee. p.s. kiitos kaikki ihanat uudet lukijat <3 :) jaksatte ain piristää